lauantai 13. joulukuuta 2008

Jouluherkkuja - Lucias kröningsfest i Helsingfors domkyrka

Suomen Lucia 2008 - Sonja Sjöblom - Loviisasta tuo valoa synkkään vuodenaikaan kauralyhde sylissään.
Legendan mukaan Lucia (283-303 jKr) syntyi Syrakusassa varakkaaseen aatelisperheeseen. Isänsä hän menetti pienenä. Vakavasti sairas äiti teki pyhiinvaellusmatkan Cataniaan Pyhän Agathan haudalle. Matkalla tervehtynyt äiti salli Lucian lahjoittaa myötäjäisensä köyhille, koska Lucia oli päättänyt elää neitsyenä ja omistaa elämänsä Jumalalle. Lucialle valittu sulhanen pettyi myötäjäisten menettämisestä ja katkerana ilmiantoi Lucian kristittyjä vainoaville roomalaisen keisarin viranomaisille. Lucia puolestaan uskoi sulhasen kiintyneen hänen kauniisiin silmiinsä ja puhkaisi ne. Jumala armahti Luciaa ja antoi hänelle näkönsä takaisin.

Lucia kieltäytyi uhraamasta roomalaisille jumalille. Hän lupasi viedä apua leskille, orvoille ja pyhiinvaeltajille. Lucia ilmoitti antaneensa uhrinsa Jeesus Kristukselle luopumalla omaisuudestaan. Rangaistukseksi syrakusalainen prefekti päätti lähettää Lucian bordelliin, mistä hän ehdottomasti kieltäytyi. Seuraavaksi hänet määrättiin poltettavaksi roviolla, jossa tuli ei polttanut häntä. Lopuksi paikalle kutsuttiin pyöveli – ilmeisesti hänen sulhasensa - iskemään tikari Lucian kylkeen. Kuolemansa jälkeen Luciasta tuli katolisen kirkon pyhimys. Kristinuskon leviämisen myötä 1000-luvulla Luciaa alettiin palvoa muiden katolisten pyhimysten tapaan Pohjolassakin.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Jouluherkkuja - Suomen Lucia-neito 2008 Loviisa - Onnea Sonjalle!

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi 13. joulukuuta tuomaan valoa talven pimeyteen. Helsingin Tuomiokirkossa kruunataan Suomen Lucia-neidoksi kaunisääninen, Arcadassa yritystaloutta opiskeleva, loviisalainen Sonja Sjöblom. Hän vierailee laulamassa joululauluja vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, lastenkodeissa, kouluissa, varuskunnissa, kaikkiaan 80 kohteessa. Kulkueessa seuraa pieniä lucianeitoja, tiernapoikia ja lapsitonttuja. Lucia-keräyksellä autetaan vaikeuksiin joutuneita lapsia. Sonja Luciana Helsingissä.

1700-luvun puolivälissä syntyi uudenlainen "lussebruden", Lucia-morsian, joka valkoisessa asussaan ja kynttiläkruunu hiuksillaan tarjosi Lucianpäivän aamuna unesta heräävälle talon väelle kahvia ja syötävää. Kahvileipänä tarjottiin sahramilla keltaiseksi värjättyä Lucianpäivän leipää. Ensimmäisen uuden tavan mukaisen "lussebruden" kerrotaan esiintyneen eräässä Länsi-Göötanmaan linnassa vuonna 1763.

Lucian päivän vietto yleistyi myös Suomessa ja "lusiaiset" tansseineen tulivat tavaksi Porvoon lyseossa 1860-luvulla. Kouluista Lucia-juhla levisi yksityiskoteihin. Perheen nuorin tytär valkoisessa asussaan, puolukanvarvuista punottu kynttiläkruunu päässään, kantoi nukkuvien perheenjäsenten vuoteen vierelle aamiaistarjottimen. Myöhemmin Lucian päivän juhlan omivat ruotsinkieliset klubit ja yhdistykset, joissa se antoi aiheen pikkujoulun viettoon työpaikoilla ja liikeyrityksissä.

Stockholms Dagblad herätti henkiin uuden Lucia-kultin. Lehti järjesti vuonna 1928 ensimmäisen kerran Lucia-neidon vaalin, kruunaamisen kynttiläkruunulla ja mahtavan kulkueen läpi kaupungin. Ruotsissa tapa levisi pian myös sairaaloihin ja muihin laitoksiin. Suomessa helsinkiläinen Allas Krönika -lehti julkaisi 1.11.1930 mainoskirjoituksen "Luciakulkue ja suuri kauneuspalkintokilpailu". Helsingin ruotsalainen laulajainliitto järjestikin samana ja seuraavana vuonna loistavat juhlallisuudet Lucia-vaalintoineen ja kulkueineen. Silloinen lama saattoi olla esteenä perinteen syntymiselle.

Lucia-perinne on tärkeä jouluajan tapahtuma, jota on vietetty nykyisessä muodossaan kaksikielisillä alueilla vuodesta 1949. Suomen Lucian valitsivat yhteistyössä Folkhälsan, Hufvudstadsbladet, Radio Vega ja FST5.
Lämpimät onnitteluni: Sonja * Sonjan äiti Susanne, työkaverini vuosien takaa Lapinjärven kunnasta * Sjöholmin perhe! Och alla vill gratulera Sonja!
Irja Kallio

Lähteet: Folkhälsan, Tomas von Martens 9.10.2008; Lyskraft - Finlands Lucia från 1950-2005, en historik över luciatraditionen i Finland och en presentation av Finlands alla Lucior 1950-2005; Arno Forsius, Pyhä Lucia, www.saunalahti.fi/arnoldus; Foto: Sonja Sjöblom, Finlands Lucia 2008, fotograf Mikko Käkelä.

torstai 11. joulukuuta 2008

Jouluherkkuja - lucia-pullia,lussekatteja,lussebullar

Vanhoja perinteitä ja legendoja kannattaa vaalia, vaikka niiden historiallinen todenperäisyys ei olisikaan varmaa. Lucian valkoisen puvun punainen vyö symboloi marttyyriuden verta. Kynttiläkruunun kynttilän liekit merkitsevät, että tuli ei pystynyt polttamaan Luciaa roviolla hänen kristinuskonsa vuoksi ja puolukkakruunu tarkoittaa ikuisen taivaallisen elämän kruunua.

Lucia kantaa tarjottimella kahvia ja sahramilla keltaiseksi värjättyjä lucia-pullia, lussekatteja, lussebullar. Legendan mukaan Lucia repi silmät päästään ja tarjosi ne lautasella häntä ahdistelevalle nuorukaiselle. Luciapulla muodollaan jäljittelee lautasella olevia silmiä. Toisen tarinan mukaan pullan muoto muistuttaa kauniita enkelin kiharoita.
Lucian päivästä käynnistyy joulunodotus. Tänä vuonna Itä-Uudeltamaalta loviisalainen Suomen Lucia-neito Sonja Sjöblom meille laulaa: ”Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.”
Irja Kallio

lauantai 6. joulukuuta 2008

Jouluherkkuja - maahan haudattua graavikalaa

Itäuusmaalaiset ovat kautta aikojen pitäneet kalasta. Kartanoissa ja tuvissa on syöty silakkaa, kilohailia, kuoretta, nahkiaista, haukea, ahventa, siikaa ja lohta. Ennen sähköisiä jäähdyttimiä kalat säilöttiin kuivaamalla, suolaamalla tai hapattamalla. Kuivatut kalat kelpasivat myös verojen maksuun.

Suolakalaa tehtäessä kalat ladottiin karkean merisuolan kanssa kerroksittain puuastiaan. Päälle laitettiin puiset puoliympyrälevyt vastakkain ja niiden päälle painava kivi. Tällä tavalla kalat säilyivät maakuopassa tai aitassa pitkiä aikoja. Ennen syömistä kalat liotettiin vedessä liian suolan poistamiseksi, mikä vähensi jonkin verran kalan makua.

Graavi tulee ruotsalaisesta sanasta grava 'haudata'. Ruotsista löytyy 1700-luvulta kirjallisia tietoja hautaamalla valmistetusta lohesta. Pitkillä kalamatkoillaan kalastajat keksivät säilöä saaliinsa matkan varrella. Metrin syvyiseen kuoppaan turpeen, katajanoksien ja vitsojen päälle ladottiin useita kerroksia perattuja, kevyesti suolattuja lohia. Kuopan seinät vuorattiin tuohella. Vitsoilla kiristetyn lohipaketin päälle laitettiin tuohta ja katajanoksia sekä painoksi litteä kivi. Kuukausien päästä vietiin kotiin haudatut – graavatut – kalat, jotka eivät olleet mädäntyneet eikä hapantuneet, koska nesteet olivat valuneet maahan. Linnén mukaan vähänsuolatut lohet haudattiin tynnyrissä maahan ja annettiin käydä kuukausien ajan.

Graavi kala eli hautakala saattaa olla nykyisen graavilohen, gravlaxin edeltäjä. Suolakala ja graavikala ovat siis eri ruokia. Hyvää graavilohta, gravlax, saa Myrskylän Savustamo Oy:n tehtaan myymälästä Safu-tuotemerkillä, Ruotsinpyhtään Tesjoella Disa´s Fish -tehtaanmyymälästä ja Loviisan torilta Dagny's Fish -kalavaunusta.
LUKUVINKKI: Topi Haapanen, Itä-Uusimaa - Östra Nyland ß la carte, Itä-Uudenmaan liitto, 1998
Irja Kallio