lauantai 29. marraskuuta 2008

Jouluherkkuja – sianpäästä kinkkuun

Leskisen laulussa joulunviettomme alkaa jo toukokuussa, porsaalla silloin on herkut suussa, se lihoo kasvaa, vahvistuu, ja sitten kun koittaa marraskuu, niin sen setä teurastaa. Tänäkin vuonna suomalaiset popsivat joulun pyhinä 7-8 miljoonaa kiloa kinkkua. Monta peräpaistia koristaa sinappihuntu, toiset jättävät sikansa hunnuttamatta.

Suomessa 1800-luvulla joulupöydässä tarjottiin nautaa, lammasta tai sikaa kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Monissa perheissä ruokana oli uunissa paistettu lehmänreisi. Päiväkausien mässäilyllä ja juopottelulla varmistettiin tulevan vuoden sato. Kuta raskaammin talon isännän pää notkui joulupöydässä, sitä parempi viljasato oli odotettavissa seuraavana kesänä. Mikäli isäntä sattui kaatumaan humalapäissään, tiesi se varmaa katovuotta. Edelleenkin joulu on täynnä kinkkua, kylkeä, potkaa, läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa. Kun loppuu aatto ja alkaa yö, ihminen on sitä mitä hän syö.

Pohjoismaissa jouluateriaan kuuluvan kinkun yhteyksiä vanhempiin perinteisiin ei tunneta. Säätyläisten joulupöytään kannettiin 1700-luvulla kokonaisena paistettu sianpää. Joulukinkku saattaa olla perinteen risteytys, jossa yhdistyy herrasväen tapa nauttia porsasta ja kansan tapa syödä paistettua takajalkaa. Sikatalous oli 1800-luvulla kehittymätöntä. Porsaan ruokkiminen oli kannattamatonta, koska sika ei ollut lampaanseen tai nautaan verrattava hyötyeläin.

Taloihin alettiin ostaa 1900-luvulla keväällä pikkupossuja, jotka teurastettiin jouluksi. Porsasperäpaistin sijaan monissa kodeissa paistettiin jouluruoaksi lampaanlapa. Kinkku saavutti vasta 1950-luvulla jouluruuan aseman. Poikkeuksen teki karjalaisten evakoitten jouluperinne karjalanpaistineen. Esimerkiksi hämäläisten ja karjalaisten yhteiseen joulupöytään valmistettiin kahden kulttuurin ruoat. Vuosien mittaan karjalaisetkin ovat siirtyneet joulukinkkuun.

Suomalaiseen joulupöytään kalkkuna lienee tullut Yhdysvalloista, jossa se on kiitospäivän pääruoka. Lehtien ruokasivut ja TV-kokkiohjelmat yrittävät tarjota jouluaterialle lammasta, poroa, nautaa tai kalkkunaa, mutta ”jouluna sikaa mä muista en, vain kinkkua vahtaan himoiten”, lauloi Juice.
KIRJAVIHJE: Merja Sillanpää, Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys, julkaisija Hyvää Suomesta, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2000, toinen painos
LAULUVIHJE: Sika, säveltänyt ja sanoittanut Juice Leskinen
Irja Kallio